Leilan tiineys on edennyt pikkuhiljaa eteenpäin, ruokahalu on todella valtava, mitään pahaa oloa ei ole ollut, ei ole siis kärsinyt tyypillisestä tiineyspahoinvoinnista. Koko porukka on madotettu nyt, tiineellehhän se on erityisen tärkeää, sillä suolinkaiset aktivoituvat emon elimistössä 40pvän tienoilla ja ilman matokuuria, voivat kulkeutua istukan kautta pentuihin. No, tämä asia on hoidossa, seuravana alkaisi olla pentulaatikon putsaus ja miettiä hyvää paikkaa huoneessa. Pentuhuoneen lattialle laitoimme terassimattoa, todella liukas on tuo huoneen lattia ja tuleva emo meinaa liukastella laminaatilla, varsinkin, aamuisin, oottaa ruokaa ja hötkyää.Aikaa on vielä h-hetkeen jokunen viikko ja hyvin aikaa valmistautua-myös henkisesti tulevaan =) Leila on erittäin aktiivinen tyttö-lenkillä tykkää viilettää päivittäin ja vielä ei ainakaan maha ole menoa hidastanut. päinvastoin--energiaa tuntuu riittävän vaikka ja mihin. Nyt illalla innostui pallollakin leikkimään, reipasta menoa. Nyt oikeastaan odotan jo, että hieman meno laantuisi, ihan hirvittää katsella , kun maha heiluu tahdissa. Kovin iso tuo maha ei toki ole, en usko, että siellä nyt mitään normaalia isompaa pentumäärää on-neljähän näkyi äkkiseltään ultrassa, aika lähelle tuota. Joskus voi joka käydä niin, että vähemmän pentuja voi syntyä,-mitä ultra näyttää. Ei se minusta, tuo koiraultra kummonen vehje ole, jotain mustia täpliä siellä näkyi, en oikein osannut hahmottaa, vaikka tieten ammattini puolesta pitäisi. Ei tullut mieleenikään räpsiä kuvaa ruudusta koska ei siellä mitään näkynyt, mielestäni :D Mutta eläinlääkärin sanoessa, katoppas tuossa on pentu ja tuossa, myöntelin vain, että"niinpäs näkyy, iihan selvästi " ;) Mutta- maltetaan pari viikkoa, niin täplät toivottavasti syntyvät. Nöyränä odottelemme siis täällä Leijonaharjoissa. 

Kuvassa Emma tuoreena äitinä Leila pikkuisen kanssa. Leila painoi syntyessään 200gr ja pikkuinen oli..mutta vahva ja ihan ensihetkistä asti-todella reipas. Leilaa moni kuvaakin sanalla"reipas"...;) Emma on hieman lellinyt Leilaa, itseasiassa, -ei vierottanut maidoltaan pois vaan tyttö sai vierihoitoa....taisi olla ihan 6kk ;) Ei siis mitään kiirettä.Toki söi ihan normi kapuraa mutta Emma halusi antaa ekstraa pikkuiselleen-eihän sitä hennonnut kieltääkään. Jossain vaheessa-erotin hetkeksi, olisiko Leila ollut n.4kk mutta Emma tuijotti minua niin pistäväksi, että laskin emonsa huomaan takaisin. Ajattelin siinä, että olisiko hyvä erkaantua emostaan ja viettää aikaa laumassa vanhimpien koirien kanssa enempi ja itsenäistyä mutta kyllä tätä kaksikkoa ei eroteta toisistaan. Emma on ollut paljon mukana myös Leilan näyttelyreissuilla-ulkokisoissa, hyvin tarkkaavaisesti on seurannut kehänlaidalta-miten menee tytöllään. Toivon, että Leilasta tulee yhtä hyvä emo ja uskoisin, että se esimerkki opitaan omalta emolta:)

Jetro osallistui viime lauantaina Utajärven koiraharrastajien mätsäriin. Tuloksena paras uros. Täytyy sanoa, että erittäin hyvähermoinen koira, ei nimittäin välittänyt yhtään mitään mitä ympärillä tapahtui, oli koiria laidasta laitaan, kaikenrotuisia. Poika makoili asemapaikassaan ja selvästi nautti olostaan. Toivotaan, että sama jatkuu sitten virallisissa näyttelyissä.

Pidän tärkeänä harjoittelua koiran kanssa, mikäli näyttelyihin aikoo koiran viedä.  Kannattaa totuttaa koiraa mitä erilaisimpiin tilanteisiin, olemme harjoitelleet rautakaupassa, kävelleet keskellä kaupunkia räntäsateessa eestaas ja samalla harjoiteltu seisomista..poseerattu toripolliisin edessä, Stocmannin edessä, olemme ajelleet ympäri kaupunkia. Saattaa hieman huvittaa mutta näin meillä.Tällä viikolla menemme lentokentälle vastaan leirikoululaisia....Lisäksi kotiharjoittelut, vaikkakin aikaa vie-se palkitsee sitten näyttelytilanteessa. :) Toki pojan elämä ei ole pelkästään näyttelyihin valmistautumista- pääosa Jetron elämässä on vapaana pihalla viilettelemistä, yleensä sisälle saan pojan siinä puolenyön paikkeilla. Palloleikeistä tykkää erototen ja tytöistä ;) Antaahan myltätä myös kukkapenkkejä ja haukkua siilejä. Naapurin norjanharmaat pojat on myös Jetrolle tärkeitä kamuja ja porukalla haukutaan aijan takana jos aihetta on. Pennun pitää saada olla pentu ja sopiva "tottelemattomuus" on hyvästa ;) 

Vältämme kovia lenkkeilyjä kasvavan chow chown kanssa kasvuiän ajan. Pieniä lenkkejä, pikkuhiljaa pidennetään, makusteluja tehdään vuoteen asti. Parasta kasvavalle koiralle,(luuston kehitykselle) on saada olla vapaana, juoksennella omaan tahtiin omalla, aidatulla pihalla. Liikunnan täytyy olla omaehtoista liikuntaa. Emme ota Jetroa isompien koirien kanssa asfalttilenkeille.Poikkeuksena laiskaliisa-Lilon kanssa, joka kävelee etananvauhtia.Lähimetsässä käymme toisinaan kävelemässä ja metsässä oleminen on kyllä mieluisaa Chow Chown pennulle. 

Toisinaan Jetro lähtee mukaani töihin kampaamoon. Aika nopasti älysi hommannimen:asiakas on se, joka maksaa ne possunkorvat ja ruokasäkit. Hahmotti nopeasti kassan- siellä on ne rahat. Kuvassa muinaisen Silkkitien silkkien vahtijoiden  jälkeläinen:Forsure Rollig Stone :)

Jotenkin kuvittelin, että kun Jetro saapui meille,-Emma emo ottaa pennun heti vastaan ja alkaa hoitamaan. Mitästä tyhjää! Jetro saapui meille joulukuun puolivälin jälkeen-8 vkonen suloinen pallero...Emma vihasi Jetroa heti ensisilmäyksellä-tai no vihasi ja vihasi-yritti kaikella konstilla räyhätä tuon mustan pennun tiehensä. Häätää, ei päästänyt lähelleen, vaikka kuinka toinen yritti hakea tukea ja turvaa-ikävöi emoaan. Jetrolla ei ollut kovin hyvä ruokahalu ensimmäisinä päivinä, ikävöi synnyinkotiinsa, meni useampi päivä, että kuppi tyhjeni, eikä yhtään asiaan auttanut se, että Emma räyhäsi...

Jetrolle laitettiin eteiseen oma iso turvapaikka-häkki, kokoa en nyt äkkiseltään osaa sanoa mutta sen kokoinen, että minäkin JOPA sinne mahtuisin köllöttelemään. Pidimme poikaa siellä öisin, turvallinen paikka ja itse aina kipitteli sinne, jahka väsytti. Muutenkin turvallinen paikka se oli  pennulle, meidän ollessa töissä. Leila tykkäsi Jetrosta heti, samoin Lilo. Leikit olivat aika rajuja-pentuhan repi ja roikkui tyttöjen turkissa ja Leilasta huomasi, että ois niin tehnyt mieli hieman ravistella ja nakella mutta ei, antoi Jetron tehdä ihan mitä vaan, toki välillä saattoi ihan vaan kokella, vinkaseeko pentu.

No, Lordihan sitten ei juuri noteerannut Jetroa ja emme kovin päästäneet Lordin lähelle, koska Lordihan, jäätyään leskimieheksi-kaljuuntui muutamassa päivässä. Semmoista se suru teettää-puhkesi SA-sairaus. Niin-tuommosen pienen chowin purukalusto on melkoisen terävä ja Jetrohan olis suorastaan raadellut Lordin. Aikaa meni, kevät koitti-Jetrolla vaihtui hampaat ja ne terävät pentuhampaat lähti. Nyt Jetro ja Lordi on mitä parhaimpia kavereita :Lordilla on uusi elämäntarkoitus-kouluttaa Jetroa. Yhdessä vahtivat pihaa-Lordi edellä ja toinen seuraa perässä. Aidantakana tarkkaillaan liikennettä ja välillä otetaan tirsat. Joskus Jetro innostuu repimään Lordin vähäisiä haivenia mutta hyvin Lordi komentaa, ei tarvitse muuta kuin hieman ärähtää ja toinen perääntyy. Minusta tuntuu, että Lordi haluaa jäädä pihahommeleista eläkkeelle-parhaillaan Jetro on ulkona vahdissa ja Lordi makoilee sisällä. Saahan sitä laiskotella-ikääkin kohta 8v =)

Emma on myös hyväksynyt Jetron, tosin leikkimään ei ryhdy pojan kanssa ja on antanut ymmärtää-että turkkia et revi. Ja Jetrohan kunnioittaa Emmaa, antaa olla rauhassa. 

Helatorstaiaamuna-Hertta ja Jetro

Kyllä on netti täynnä kaikkea tietoa, jos minkälaista. Ihan yksinkertaista asiaa katselin illalla netistä-lähinnä liittyen tietoa erääseen koiranruokaan, johan avautui paljon linkkejä, sain ristiriitaista tietoa , sekä myös oikeaa tietoa:). Rouva Google kyllä tietää paljon mutta kaikkea ei nyt kannata ottaa ihan todesta. Kyllä kirja, ihan semmoinen paperinen-on parhain tietolähde. Netin maailmaassa kun on aivan yhtä monta neuvoa-mitä on kirjoittajaa.Huvittava(ko) huomata, että usein koiraimmeisillä viattomasti aloitetuilla keskusteluilla, lähinnä somessa, esim vaikka SÄÄ tai ihan vaikka PURULUUT ollaan kohta toistensa kurkussa, siellä on se , joka provosoi parhaansa mukaan-toinen, joka aina haluaa kirjoittaa viimeisen sanan ja sitten se kolmas, joka on niin vihreä, viaton, että jää näitten "pahattarien "kynsiin. Oikeassa olemisen tarve on tietysti kova, varsinkin, jos kyse on koirista, ehkäpä sillä tavalla saa nostettua omaa itsetuntoa-kun saa sanoa sen viimeisen sanan. Somessa on paljon hyvää mutta tuo nurjapuoli on joskus niin surkeaa. Pitäisi muistaa, että se oikea elämä koirien kanssa on ihan jossain muualla, ei tuolla somessa. Ja ne vastapuolet, kenen kanssa keskustelua virittelee ovat ihan eläviä ihmisiä. Viihdettähän someilu on, keskustelu on aina hyvästä-jahka muistaa, että ei mennä henkilökohtaiselle tasolle. 

Lilo ja Leila-parhaimmat kaverit..niin siitä on aikaa. Jossain vaiheessa, nämä kaksi riitautuivat niin pahoin, että veri alkoi lentämämään, jahka pääsivät yksiin. Toki, nämä ovat hetken välittämättä toisistaan mutta jossain vaiheessa ovat toistensa kurkussa. Lilolta poistettiin kohtu, johtuen liian tiheistä juoksuista-nämä vaikuttivat Lilon persoonaan kovasti ja selvästi aiheuttivat liian lyhyttä pinnaa. Nyt odotellaan kovasti rauhoittumista ja nyt näyttää, että Lilolla on parempi olla, iloinen on ja ei napsahtele. Näillä kahdella on hampaankolossa toisiaan kohtaan asioita, mistä en ole päässyt perille, en usko että edes itse Cecar Milan ymmärtäisi tätä tyttöjen vihanpitoa. Lilohan hoiti Leilaa paljon, Emman laiskotellessa, toimi emo kakkosena. Nyt Leila on tiineenä, emme saata näitä kahta kohtaamaan toisiaan ihan vähään aikaan, Lilo elelee poikien, Jetron ja Lordin kanssa ja Leila ja Emma ovat ominaan ja tämä toimii-rauhallista on. Onneksi on iso talo ja lähipäivinä meille tulee käymään Kennelneuvoja, jonka kanssa mietimme käytännön asioita, lähinnä jotta saamme toimivan pihan koirille. Tällä hetkellä on käytössä koko piha mutta jos ja kun pentuja tulee alkukesästä, kulkemisen ulospitää olla sujuvaa emän ja pentujen kanssa, ei saa olla mitäs stressiä emolla tai pennuille, jos vähääkään vielä on näitten kahden välillä kismaa-se eliminoidaan. Nyt ainakin näyttää hyvälle, Leila on vaipumassa pikkuhiljaa tiineyden euforiseen mielentilaan, hormoonit on tehneet tehtävänsä ja Lilo puolesta ihmettelee maalimanmenoa ilman jatkuvaa vaivaa.

Tämä on vuoden parhaimpia päiviä:) Sokeritokkura toki on, kakkua on vedetty naamariin aika monta palaa tänään..Päivä on ollut tosi aurinkoinen ja kävimme Utajärvellä juhlimassa äitiäni. Siellä oli paljon pikkuväkeä, mukavia naperoita...

Tuossa hääräilin keittössä ja keittiöratiosta kuului vanhempi dickojumputus ja mietin siinä, että hetkinen sentään-mikäs tästä kappaleesta tulee mieleen...Usein muistot herää jonkin tietyn laulun, tuoksun tai muun yhteydessä. Noh, tämä kappale kuului nonstoppina ratiosta kerrattain, olin edesmenneen Chowini Lindan kanssa Pellossa asti näyttelyssä. Siellä oli vielä lunta, aurinkoinen ilma. Lähdimme miltei kesäisestä Oulusta aamulla hyvissä ajoin, muistelen, että siinä viiden huiteilla,. Kyseinen diskohumputus kuului oikeastaan joka radioasemalta, ajomatkanaikana tulee aina vaihdetua kanavaa. Muutenkin olennainen osa koiranäyttelymatkoissa on automusiikki-hyvä ruoka ja koiralle antaa 100% huomio.(+ Dr.Pepper tai Coca Cola light). Kehän jälkeen herkkuja koiralle, taskussa lämmenneet makkaranpalaset ja jos on kesä-jäätelöä, pehmistä-jos saatavilla.

Piti ihan tarkistaa papereista, että millonkas tämä Pellon näyttely olikaan-Lindastahan tuli Suomenmuotovalio tällä reissulla.Näyttely oli 8.5 2010-eli tasan viisi vuotta sitten. 

Tämä taisi olla tämmöinen "muistutus"Lindalta-että elkääpäs unohtako minua-vaikka siellä pentujen odotushuumassa olettekin :)Ei me Lindaa unohdeta, joka päivä olet meidän mukana, annoit selvät käyttäytymissäännöt muille koirille, sekä muutenkin pidit porukat ruodussa, niin meidät immeiset, kuin muut koiruudet. :)

Tatam Kevätesikko 18.3 2007-13.6.2014

Tänään PITI sataa vettä mutta aamulla aurinko paistoi täydeltä terältä. Hyvä merkki, ajatellen Leilan tiineysultraa...Kävimme siis ultrassa tänään ja siellähän massussa myllersi pikkuisia chowinalkuja :) Arvio-4-6, voi olla enemmänkin. Heti, kun Ilkka lekuri anturan laittoi Leilan massua vasten-heti näkyi pentuja, ei tarvinnut hakemalla hakea. Tämä viittaa kyllä isohkoon pentueeseen. Emme nyt raaskineet kovin rassata tulevaa emoa, vaikka hyvin antoi tutkia, kourua emme käyttäneet(selällään), mielestäni näkyy tulos ihan kylkiasennossakin, jos siellä useampi on ja niin näkyikin. Karvaa ajeltiin ihan pikkuriikkisen mahasta, minulla on kokemus tuosta eläinlääkärin karvanajelusta omien koirieni kohdalla, ovat nimittäin aika innokkaita konetta käyttämään...vähemmälläkin ajolla selviää;)Lie parturin vikkaa eläinlääkäreissä....No, jokatapauksessa, meillä nyt odotetaan ja laskettuaika Leilalla on 10.6. Tuleva isä on Mei Hung Iling San. Komea, terve uros, punainen. Lähempänä H-hetkeä, otamme Rtg n, jotta näemme varmuudella pentumäärän. Myös herppesrokotteen toinen osa otetaan lähempänä pentujen syntymää.

Nyt huokastaan hetki ja aletaan valmistautua tulevaan koitokseen. Täytyy tarkistaa ensinnäkin, mitkä maksulliset TV-kanavat näkyy, sillä valvoessahan se menee, koiran kanssa, avautumisvaihe voi olla pitkäkin ;) Muistan ed pentueen kohdalla-nukahdin jossain välissä sohvalle, näin unta Mcgyveristä, heräsin ja jatkoin Mcgyverin katsomista about kolme putkeen aamuyön tunteina, rauhaton koira vieressä ;)Myös Criminal Mindseja vahattiin..:D 

Koiratuttavani-kasvattaa erirotua, kertoi valvonneensa 48t, pienillä torkuilla. Narttu ei antanut omistajansa nukahtaa, vasta, ku H-hetki koitti, halusi olla rauhassa. Tukea ne koiraemotkin tarvitsee :) Noh. toivotaan, että päästään tuonne asti ja kaikki todellakin menee hyvin. Tänään on tiineyspäivä 28, eli hyvin alussa Leila on. Massu alkaa pikkuhiljaa kasvamaan. Vielä normaalit lenkit ja kohta lähdemmekin pupujahtiin ;)

Tässäpä kuvassa Aslan Onnexi"Assu"-minun suosikkipoju ed pentueesta:) Kuva otettiin ed iltana ennen pojan kotiinlähtöä. Oli kova paikka erota, siis minulla. Mutta pakkohan se oli ja sai hyvän kodin poika. Olen sitä mieltä, että jos parempi koti löytyy pennulle, mitä meillä on tarjota, koti on löytynyt koiralle.