Leijonaharjan Espoon haarakonttorista terve!

09.11.2015 20:09

Nöyrin mielin sekä Niinan ja Jarmon kasvatustyötä kunnioittaen haluamme ilmoittaa myös meidänkin puolesta, että Leijonaharjat ovat saaneet hiljattain haarakonttorin Espooseen! Minä, Piretta, kävin alkuvuodesta kasvattajan peruskurssin ja Niinan sekä Jarmon ehdotuksesta haimme lisäystä/jakamista Leijonaharjan kennelnimeen Kennelliitolta. Uudet aloittelevat rodun harrastajat ja tulevat kasvattajat kiittävät tästä suuresta kunniasta! Nyt olisi viimein aika esitellä meidän väkeä tarkemmin.

Lyhyesti itsestämme kerrottuna talouteemme kuuluu minun ja puolisoni Jarnon lisäksi kaksi chowia, Selma ja Hilma sekä ranskanluppakorva Alma. Olemme kummatkin lähtöisin Kainuun korpimettän keskeltä, minä Hyrynsalmelta ja Jarno Kajaanista. Olemme molemmat jatko-opiskelleet ammatteihimme Oulussa ja työskennelleet siellä muutaman vuoden ajan. Oulusta muutimme Espooseen syksyllä 2014. Työajallani minä hoidan ihmisiä ja vapaalla harrastan toimintaa koirien parissa, teen jatko-opintoja, luen erilaista kirjallisuutta sekä harrastelen satunnaisesti ”nuoruuden harrastuksiani” ratsastusta ja pianon sekä harmonikan soittoa. Jarno taas työskentelee tekniikan parissa ja harrastaa koirien lisäksi jalkapalloa.

 

Tosiaan, meillä asustaa tällä hetkellä kotona jättikanin Alman lisäksi kaksi chow chow narttua. ”Selma” eli virallisesti Taru (s. 18.7.2012) ja ”Hilma” eli virallisesti Leijonaharjan Agnetha Iloxi (s. 22.12.2013). Selma, nyt noin kolmen ja puolen vuoden ikäinen, lehmän hermot omistava kiltti, mutta päättäväinen tyttö, tuli meille asuessamme Oulussa ensimmäisiä vuosia. Sitä ennen meillä oli taloudessa asustaneet vuosia jyrsijöitä ja kolme kääpiökania. Emme kumpikaan olleet omistaneet koiraa aikaisemmin, joten jännittynein mielin otimme uuden perheenjäsenen vastaan vuoden 2012 syksyllä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ensimmäistä chowia etsiskeltiin varmaan yli vuoden verran eri kasvattajilta kysellen, kunnes Oulaisista kasvattaja Pyyn Pasi otti takaisin päin yhteyttä ja tarjosi meille sijoituksen peruuntuessa luovutusikäistä narttua. Pasin soitettua lähdimme oitis pentua katsomaan ja vaikkakin lähtiessä ajatus oli ollut ”mennään vain katsomaan”, lähti pienoinen kiinalainen matkaamme uuteen kotiin! Olimme harkinneet pennun ottoa tosiaan jo pitkän aikaa ja kaikilta muilta osin kaikki oli valmista uudelle perheenjäsenelle, mutta mikä huvittavinta, esimerkiksi mitään pentutarvikkeita meillä ei tietenkään ollut vielä kotona ostettuna. Olimme olleet vasta useilla eri kasvattajilla ns. jonolistalla eikä pennusta ollut tietoakaan, joten mitään hankintoja emme olleet vielä tehneet.

Yllättävä käänne Pasin suunnitelmissa mahdollisti meille uuden perheenjäsenen. Muistan edelleen kuin eilisen, kun olimme sopimassa Pasin kanssa, että tulisimme hakemaan pennun vaikka heti seuraavana päivänä, kunhan vain kävisimme ensin ostamassa pennulle perustarvikkeet. Pasi ihmetteli Selman ruokakippo kädessään, että eihän siihen montaa tarviketta alkuun tarvita, joten pentu mukaan vain samointein, jottei se ehtisi leimaantua emäänsä liian paljon. Pasi antoi perustarvikkeita sekä ruokaa matkaan ja kotimatkalla kurvattiin vielä Kärkkäisen kautta hakemaan muutama pentulelu. Tämä tyvär taisi sinä päivänä olla ehkä maailman onnellisin pieni kiinalainen kainalossaan, ehkä hieman hämmentyneenäkin, että vihdoin ja viimein tämä päivä koitti!

 

Selman kanssa yhteiselo lähti sujumaan hyvin. Selmasta kasvoi hyvin pitkäjänteinen ja rauhallinen tyttö, joka tarpeen tullen osaa pilkauttaa chowimaista luonnettaan ja tuntee tarpeentullen kyllä oman arvonsa. Olemme onnistuneet saamaan Pasilta hurmaavan sinikielen ja olemme tästä ikuisesti kiitollisia.

Kiinalaisen viedessä kummankin meidän sydämemme aloimme harkita Selmalle toverin ottamista. Minulle pentukuumetta pukatessa aloin seurailemaan ja kyselemään pentutilanteita. Tällä kertaa ajattelin lähteä liikkeelle asian suhteen jo varhain, koska olimme valmistautuneet siihen, että joudumme pentua todennäköisesti odottamaan vuoden jos toisenkin. Toista chowia etsiessämme olin ihastunut chowin kerman väriin ja terveys- sekä luonnekriteerien lisäksi toiveena oli löytää mahdollisesti kerman värinen tyttö. Uutta pentua tiedustellessa saimme yhteystiedot Kallankareista ja tiedon, että heille olisi tulossa vuoden 2013 jouluksi pentuja. Useita viestejä Niinan kanssa vaihdeltiin ja tutustuttiin molemmin puolin. Kallankareilla oli aiemmasta pentueesta, samaisesta yhdistelmästä, valloittava nuori kerman värinen tyttö Leila. Hyvien terveys- ja luonnekriteerien lisäksi myös mahdollinen kerman väri oli siis mahdollista.  Jännityksellä jäimme odottamaan syntyviä pentuja, kunnes Niina laittoi joulun pyhien aikaan viestiä, että yksi kerma tyttö on pentueeseen syntynyt. Toinen chowimme tuli uskomattomalla onnella kuin ”tilauksesta”.

Pienoista käytiin pariin otteeseen ihastelemassa ja taidettiin jo ensimmäisellä kerralla kertoa Kallankareille, että pienestä kiinalaisesta tulee sitten Hilma. Olihan hän aivan Hilman näköinen. Hilman tullessa kotiimme luovutusikäisenä helmikuussa 2014 oli tämä suloinen valkoinen palleroinen ensimmäisen illan hieman jännittyneen oloinen uudesta kodista. Ihmeissään oli myös Selma, joka onneksi otti uuden perheenjäsenen kuitenkin ystävällisesti vastaan. Ja eikä aikaakaan, kun Hilmaan tutustuessa, pienen kiinalaisen ”vekkuli” luonne myös paljastui: Hilma retuutti Selman häntää ja jalkoja, juoksi Selman mahan alta, heitti piruetteja ja kiljui/haukkui ruokaa laitettaessa kippoon, kaivoi vedet juomakiposta tassulla, juoksi ympäri huushollia olohuoneesta eteiseen ja takaisin ruoan saatuaan, ja lopulta taas nukahti ruokakipon viereen :D Siinä oli meillä kummallakin ihmettelemisen lisäksi nauramisen aihetta! Selmaa (ja myöskin kania Almaa) ei tilanne tainnut kovin naurattaa. Vauhtia, menoa ja kepposia vekkuli Hilmalta nimittäin pentuaikoina kyllä riitti. Muistan hämärästi Niinan joskus maininneen heidän kokemuksistaan erityisesti kermojen omanlaisesta luonteestaan. Nämä piirteet ovatkin tulleet nähdyksi (osakseen myös kantapään kautta) tähän päivään mennessä, mutta ennen kaikkea Hilmasta on tullut valloittava persoona. Hilmalla on aina pieni pilke silmäkulmassa ;)

Hilman tullessa taloon alkoi meidän totuttelu ajatukseen, että käyttäisimme koiriamme näyttelyissä. Niina ja Jarmo nimittäin pyysivät jo ennen Hilman luovutusta, että käyttäisimme Hilmaa näyttelykehässä edes muutamia kertoja. Kummallakaan meistä Jarnon kanssa ei ole ollut kokemusta koiranäyttelyistä ja kummatkin olimme pitäneet niitä hieman ”turhanpäiväisenä” asiana. Tärkeintä meille oli ollut, että saisimme mahdollisimman terveen kotikoiran. Lupauduimme kuitenkin perehtymään asiaan ja harkitsemaan Hilman käyttöä näyttelykehissä. Lopultahan siinä kävi vielä niin, ettei se niihin muutamiin kertoihin jäänytkään innostuessamme sen verran uudesta harrastuksesta. Myös aikaisemmin kotikoirana pysytellyt Selma lähti ensimmäisen kerran näyttelykehään 3-vuotiaana! Näyttelyitä harrastamme tällä hetkellä pieni muotoisesti. Kummaltakaan meiltä ei löydy palavaa kilpailuviettiä (vaikka Jarno onkin aika kilpailuhenkinen, heh) ja reissut otetaan aika löysin rantein eli liian vakavasti emme myöskään niitä osaa ottaa. Koirien ja muiden rodunharrastajien kanssa yhdessä touhuaminen on parasta ja toki tuomarilta saatu palaute/kritiikki on toivottua kasvatustyötä ajatellen.

Voidaan sanoa, että Hilman tulon myötä alkoi siis myös meidän ja Kallankarien välinen tiivis yhteydenpito ja yhteistyö, joka on nyt johtanut Leijonaharjojen kennelnimen jakamiseen. Useiden keskustelujen myötä Kallankarit saivat meitä kannustettua aloittamaan rodun parissa aktiivisemmin. Huomasimme jo varhaisessa vaiheessa, että Kallankarit pitävät samoja asioita ja arvoja tärkeinä kuin mekin. Uusina rodun harrastajina ja tulevina kasvattajina meille kummallekin on tärkeää ensisijaisesti koiran hyvinvointi ja rodun terveiden piirteiden jalostaminen. Meidän osalta kasvatus tulee myös tulevaisuudessa olemaan pienimuotoista, jonka myötä yhdistyminen Kallankarien kanssa on ollut järkevää. Olemme saaneet heiltä neuvoa ja apua aina, kun sitä on tarvittu, ja olemme saaneet upean mahdollisuuden luoda heidän kanssa tulevaisuudessa jotain uutta. Kiitos siitä!

Nyt suuntaamme nokat kohti tulevaisuutta ja teemme yhteistyötä Kallankarien kanssa. Teemme parhaamme rodun edistämisen suhteen ja nautimme chowien täyteisestä elämästä. Viimeiset päätökset jätämme luontoäidin päätettäväksi :)

 

Terveisin

Piretta & Jarno

 

Ps. Täällä etelän päässä autamme enemmän kuin mielellämme myös Leijonanharjoja, joten meihin voi olla yhteydessä!

"Happiness starts with a wet nose and ends with a tail."