Uusi yritys kirjoittaa tätä blogia :) Nimittäin aiempi tekstini jostain syystä hävisi siinä vaiheessa, kun olin liittämässä kuvaa loppuun, olen tällainen Aku Ankka tietokoneen kanssa. Noh, sitä ei ollut tarkoitettu julkistettavan, joten otan uuden aiheen :) Aiheen nimi on Jetro.

Jetro täyttää huomenna vuoden. Viime syksyllä, aivan sattumalta palaset loksahtelivat yhteen juteltuani Kristiinan, Jetron kasvattajan, Forsuren Kennelistä. Ja niin jäimme jännityksellä  odottelemaan uroksen syntymistä. Olimme tuolloin Seinäjoella näyttelyssä, kasvattaja piti meitä tilanteen tasalla ja kolmantena syntyi sitten se urospentu, ainut uros neljästä pennusta :) Jetron syntymän jälkeen jännitimme onko pentu lyhyt-vai pitkäkarvainen, minulle asia oli yhdentekevä mutta miehelleni pitkäkarvainen Chow Chow on se oikea. Pitkäkarvainen poitsuli sieltä tuli-ja upea ulkoa-että sisältä!

Joulukuussa matkasimme Hkiin sitten näyttelyyn, Jetro oli tuolloin kuutisen viikkoa ja menomatkalla kävimme poikaa katsomassa. Samalla näimme Jetron isän ja äidin, komea pari, kertakaikkiaan! Jetro oli juuri sellainen, mitä toivoin -nimittäin nukkui rauhallisena miltei koko vierailumme ajan mutta ei arastellut sylissä oloa. Jes-Leila elohopean jälkeen juuri tuollainen rauhallinen Chow Chow olisi omiaan laumaamme ja täydellisesti Jetro sopiikin meidän porukkaan. Toki pentuna oli sitä normaalia villiyttä mutta hyvin arvokas ja pidättyväinen, ystävällinen, ylpeä, uskollinen koira Jetrosta on tullut. Ja erittäin hyvä vahti. Mikään ei jää huomaamatta Jetrolla ulkona. Yli-innokkaista ihmisistä Jetro ei pidä, haluaa ensin arvioida ihmisen, ennenkuin antaa silittää. Kyläillä Jetro tykkää ja aivan pienestä pennusta pitäen-osaa käyttäytyä hyvin arvokkaasti kyläpaikoissa.

Kahdeksan viikkoisena Jetro sitten haettiin tänne Ouluun kotiin, juuri joulun alla. Joulu menikin pentua ihastellessa. Alkuun poika nukkui yöt isossa häkissä eteisessä-pidimme ovea auki ja sinne poika aina mielellään meni nukkumaan, aivan omasta halusta. Muut koirat hyväksyivät Jetron suht nopeasti mutta Emmalla meni aikaa, nimittäin ei voinut sietää Jetroa-kuvitteli, että Jetron emo on jossain taustalla tulemassa hätiin, joten Emma haukkumalla yritti häätää poikaa pois. Mutta-pikkuhiljaa sopeutui uuteen tulokkaaseen. Hyvin mieluista Jetrolle pentuna oli ja on käydä Mustissa ja Mirrissä, kaupungilla erilaisissa tapahtumissa, olimmepa jopa Zombie Walkissakin Jetron kanssa. Jetron mielestä-sielläkin kaikki oli aivan normaalia örinöineen, kaikkineen. Hyvin varhain aloitimme näytteleharjotukset ja erittäin hyvin Jetro on näyttelyissä menestynyt-alle vuoden ikäisenä vielä. Harjoittelemme edelleen ja uskon, että paketti on valmis puolentoista vuoden iässä.  

Kaikenkaikkiaan-täydellinen Chow Chow Jetro on, ainakin minun silmin. Aika näyttää-olisiko Jetrosta kenties jalostusurokseksi-tulevat kuvaukset sen kertovan. Mainittakoot, että Jetro on käynyt eläinlääkärissä ensimmäisen vuoden aikana ainoastaan rokotuksilla, tai no-kaksi maitohammasta otettin pois, kun tuntuivat olevan tiukassa. Mitään vastoinkäymisiä ei ole tähän mennessä tullut.  Huomenna juhlimme siis Jetroa-1vuotiasta sankaria !!!!! Jetrosta tullaan vielä kuulemaan ;)

Jetro olisi mainio kampaamokoira mutta valitettavasti Jetron pierut haisee liian pahalle, ne ei oikein sopineet kampaamo/hoitolaani.  Joskus kuitenkin pääsee mukaani töihin :)

Eihän me päästykkään viime lauantaina mätsäriin, koska Lucian tehosterokotuksesta oli vasta vajaat kolme viikkoa. Niin, kolme viikkoa on kennelliitonmääräysten mukainen varoaika, mitä nyt noudatettiin tässä kyseisessä Match Showssa.  Joka mätsärissä varoaikaa ei niin tarkkaan rajata, riittää, että on rokotettu. Näyttelyissä se on tarkkaa, muistan, että kerran ihan eläinlääkäri kutsuttiin sisäänmenon yhteydessä katsomaan Lindan rokotuskirjasta-koska oli rokotettu ja tarkastajat eivät olleet aivan varmoja-miten tulkitaan varoaika, Lindalla tuli tuolloin tasan kaksi viikkoa rokotuksesta. Tuolloin oli se kaksi viikkoa varoaika. No, se riitti ja suorastaan syöksyimme kehään : Mutta hyvä näin, että ollaan varovaisia, sillä kaikenlaista voi liikkua koiranäyttelyissä. Toki suurin osa koirista on varmasti rokotettu säännösten mukaisesti-eli joukkosuojaus on hyvä mutta koska usein rokotukset tarkastetaan pistokokeena, voihan se olla, että sisään menee rokotamattomia. Tiedä sitten, onko pöpö päällänsä vai ei, oireettomana mutta levittäen eteenpäin...Noh, jokatapauksessa-En Tykkää siitä, että emme päässet Lucian kanssa mätsäriin...eiköhän niitä kuitenkin syksyn päälle vielä tule ja jos ei, pidetään pienemmällä porukalla harkkoja :)

Tästä minä tykkään :sunnuntaina meillä oli Välivainion muurahaispuistossa-koirapuistossa lähialueen Chowien tapaaminen :) Olipas se mukavata:peräti 12 chow chowta oli puistossa. Lucian eka kerta koirapuistossa. Ensin meni jotenkin paniikkiin ja juosta hilputti häntä koipien välissä, nimittäin sai heti kaksi puolen vuoden ikäistä chowi poikaa peräänsä. Siitä Lucia sitten rauhottui ja alkoi pikkuhiljaa tutustua muihin koiriin ja löytyipäs sieltä lähelle emonsa-Leilan väriä, Samojedi, jonka kanssa Lucia tykästyi ihan todella leikkimään.  Viereisessä, pienten puolella oli pieniä villakoiria ja niitä piti välillä katsella, että jaahas-tuollakin on koiria..mutta "omien"parissa on aina mukavempaa =) Vielä tänään Lucia oli väsynyt, kovin pitkiä kävelyitä ei sitten tehnytkään tänään, eilen meno oli sen verran kovaa. Eipähän tule mitään ylirasitusta niin keskenkasvuiselle luustolle. Illalla neitinen jyrsi puruluuta ja huomasimme-että eipä tytsyllä hampaita olikein ole :) Ylhäältä on lähtenyt ja alhaaltakin jokunen. Sieltä ne oikeat hampaat sitten kasvaa-toivonmukaan tulee hyvät hampaat ja purenta =)

Jetrolla kohta vuosi mittarissa. Hitsi, kun aika menee niin nopeasti..pentuaika. Onneksi on kuvia ja muistoja ja ei se tuo poika hassumpi isonakaan ole-onpahan enemmän halittavaa, vieläkin lutusempi otus =) !

Chowi ystävämme, Kainuun tyttö  Piretta Kemppainen kävi jokin aika sitten kasvattajakurssin ja mielenkiinto Chow Chow rotua kohtaan on herännyt omien, Chowien, Selman ja Hilman myötä. Olemme paljon keskustelleet rodusta, sen tulevaisuudesta ja sen verran samankaltaiset näkemykset meillä on, että Pirettan käytyä kasvattajakurssin, ehdotin hänelle, että liittyy Leijonaharjoihin. Toisaalta turhaan perustaa uutta Kennelnimeä-kuitenkin meillä kummallakin tulee olemaan pentueita niin harvakseltaan, että sehän olisi järkevää jakaa kennelnimi yhdessä,olemme kasvattajat samalla aaltopituudella. Kummallakin on oma, erilainenkin mutta toisen ajatusta tukeva näkökanta liittyen harrastukseemme-koiriin, niiden hyvinvointiin, sekä harrastustoimintaan koirien kanssa, näin siis hyödymme suuresti toistemme erilaisesta tietämyksestä.  Ja näinpä sitte anoimme lisäystä Leijonaharjan Kennelnimeen, myös mieheni Jarmo liitettiin samaan, joten nyt on "kolmen kopla" syntynyt. Hyvin tärkeää on saada jakaa asioita toisen kasvattajan kanssa, löimme "toivottavasti"viisaat"päämme yhteen", eiköhän me saada hyvää aikaan Chow Chow rotua ajatellen. Ja yhteistyötä tulevaisuudessa odotellen. Minusta Leijonaharja-nimenä on hyvä, että mielellään sen jakaa samanhenkiselle Chowi-ihmiselle. :) 

Ensi lauantaina menemme Lucian kanssa ekaan Match Shown-mietin päivällä, että taas "sama" alkaa alusta.Niin mikä sama-no-mätsäreistä se alkaa, vietät parhaimmillaan ulkona 11-18 vilussa, jos "oikeat tuomarit" mätsärissä, ruokasäkin toivossa,  mitä kukaan koirista ei syö, sitten pentusarja ja pakki toimii koiralla hyvin ja sitten aletaan niitä pirun sertejä metsästämään ympäri Suomea, heräilyt ennen sian pieremää, yleX viikonparhaat palat, ABC-seisovapöytä, pitkä kotimatka=takkiin tuli, tuomari oli ihan hanurista, vuodatat vielä facebookissa myöhään yöllä,nopea kotimatka-mieli keveänä vaikka muutama tunti yöunta=hyvin meni=kerrankin oli oikeanlainen ja asiantunteva tuomari, vuodatat facebookissa myöhään yöllä ja latailet kuvia hitaalle koneelle, kuunnella hotellin koirakerroksessa naapurihuoneitten koirien volinaa, joskus isäntäväki on hotellin viihdeosastolla, olla siitä kateellinen (mutta hotellin aamupalalla vahingoniloinen:), koiran pesua ja föönausta myöhään iltaan vaikka olet viikon töissä tehnyt samaa, isohätä koiralla ja esittäjällä ja kehä alkaa 5min päästä,sotkuinen auto näyttelyreissun jälkeen, ulkonäyttely ja myräkkä, kajaanin pallohalli,  viralliset kuvat, tyhjä kukkaro.............:D Niin ihanaa!!!!!!

Mutta pääseepä näkemään maisemia näyttelyreissuilla :) Kuvassa matkalla jonnekkin pohjoiseen toukokuussa, luntakin vielä on. Vuoden tauon jälkeen oikeastaan innolla odotan kaikkea yllämainittua, sopivasti pää tyhjenee työasioista näyttelyreisuilla ja aina ollaan yhtä kokemusta rikkaampia. Lisäksi pääsee tapaamaan muita ihmisiä, yhtä hulluja kuten minä-näyttelyitten parissa. Lucia , Lucia..tästä se lähtee :)

Eilen illalla oli aivan mahtavat revontulet, olimme Lordin kanssa lenkillä ja taivas loimusi. Nyt aamulla, pakkasta -11. Lordille löysin eilen Mustista ja Mirristä hienon villapuseron ja se lämmittää tätä karvatonta Chowiherraa. Lenkillä oli hyvin ylpeän oloinen villapusero päällään ja tyylikäs se onkin, harmaa, kudottu villanuttu. Hieman hankalaa Lordilla on ollut viime päivät-hormoonipiiki ei heti tehonnut, nimittäin Leilan ja Emman juoksut kiinnostaa edelleen, Lordi on ollut evakossa yläkerrassa Lilon kanssa, protesti pissoja on tehnyt siellä sinne sun tänne. Ja haukkuminen....mikään ei ole hyvä-olla ulkona tai sitten sisällä. Monotoninen haukkuminen on ollut tauotonta...Nyt näyttää kuitenkin, että jotain vaikutusta on ollut, ainakaan en kuullu pojan karjaisua,tarkoitan Santerin, nimittäin Lordi on muutamana aamuna yllättänyt lätäköllään kouluun menijät. Lordihan on 8-vuotta ja ilmeisesti tällaisessa tilanteessa, että talon tytöt on juoksussa, merkkailee herkemmin...ei ole aiemmin tätä ilmiötä ollut. Noh-nyt viim yön-Lordi nukkui ja aamulla kävi ulkona tarpeillaan ja edelleen jatkaa nukkumistaan. Ehkäpä tilanne on rauhoittunut. Jetro on ollut kiinnostunut mutta ei niin rauhaton, mitä Lordi. Lähinnä keskittyy pihan vartioimiseen mutta lenkillä huomasin, että Jetro haastelee vastaantulevia koiria, uroksia herkemmin, mitä yleensä. Saa todellakin ennakoida, ennen muiten koirien kohtaamista, että ei lähde rynnimään-nimittäin Jetrossa on voimaa. 

Tämän vuoden viimeisiä näytelyilmottautumisia on tehty-Jetro lähtee Seinäjoelle, Jyväskylään, sekä Helsinkiin..Helsingissä on kaksipäiväinen näyttely joulukuussa, myös Lucia lähtee sinne 5-7kk pentusarjaan. Toimintaa siis loppuvuodella tulossa. Leilalla on edelleen turkki kasvuvaiheessa-pennut veivät turkin aikalailla, suorastaan totaalinen karvojen menetys tuli sen ruljanssin jälkeen. Nyt alkaa karva kasvaa, laskin, että ehkäpä Tamminäyttelyyn, Kajaaniin Leila alkaisi olla ulkoisesti valmis. 

Pentuhuoneessa on kivaa viettää aikaa :)

Nyt alkaa olla talossa taas ihanat juoksuajat käsillä. On pitänyt jo erottaa pojat tytöistä, Leilalla taitaapi nyt kohtapuoliin olla juoksuhöpötykset tulollaan, samoin Emmalla. Nyt helpotusta tuo se, että Lilolta poistettiin kohtu keväällä. Lordille haemme kastraatiopiikin ensiviikolla, olen miettinyt kyllä perinteistä kastraatiota mutta ..noh, 8v ja hormoonipiikki kyllä rauhoitti papparaisen , kesto ehkä n. 10kk. Ei tietenkään aivan kokonaan rauhota, edelleen tyttöset kiinnostaa mutta pahimmoilleen talon tyttöjen juoksut aiheutti sen, että yöt haukkui. Ja ei tietenkään syönyt mitään, sitten kun oli kaikilla tytöillä vielä peräkkäin-Lordilla oli tosi rankkaa. Hieman harmittaa, että emme aiemmin kastroineet poikaa mutta-hormoonipiikki on kyllä auttanut. Nyt viime juoksut oli paljon "rauhallisemmat", Lordikin söi ja nukkui. Ja aloitti pehmolelunsa hoivaamisen :) Se onkin tärkeä pörriäinen Lordille. Sohvalle tekee joka ilta pesä vaavilleen. Ja kesällä vei sen terassinpöydälle, jotta kukaan muu koira ei sitä saisi. Että ei yhtään huono hormoonipiikki :) 

Olemme saaneet kesänpennuista ihania kuvia ja tässä "Tito"alias Brilliant Skywalkeri 15vkoa :) 

Syksy tuli, vaikka ei voi sanoa, että kesää juuri olikaan, lukuunottamatta elokuun muutamaa lämpimämpää jaksoa. Mutta se ei haittaa mitään-itse pidän syksystä-lempi vuodeaika. Tänään sataa vettä ja lukuunottamatta Jetroa-kaikki ovat sisällä. Jetro tykkää olla ulkona säällä, kuin säällä, viime viikkoinen kova ukkonenkaan ei poikaa isälle saanut. Olin juuri lähdössä töihin, kun kova ukkonen rankkasateineen iski ihan päälle-huomasin Jetron olevan pihalla, ovi oli ollutkin auki) ja haukkuvan kuono kohti taivasta"Mitäs siinä muriset-murisen takaisin!!" .Eikä millään sisälle. Sain pojan kutenkin hihnalla sisälle-kastuen itse ja suoraansanoen-niin kova ukkonen, että itseäni pelotti mutta Jetroa ei :) Kovapäinen poika.

Erikoisnäyttely meni loistavasti Jetrolla. Poika oli junnupoikien 1 ja isossa kehässä putosi lopussa, jääden viidenneksi, jättäen monta valiota taakseen. Nyt katsomme eteenpäin näyttelyitä-mahdollisesti Seinäjoelle, Jyväskylään-kenties Helsinkiin. Katsotaan nyt turkkitilanne-kovalla rytinällä pentuturkki vaihtuu aikuisturkkiin mutta vieä ei ole kovin innokas vaihtamaan pentuvillojaan. Huonoturkkista koiraa en taida ilmottaa... Eilen sain kammattua taas pussillisen karvaa, mitään laikkuja turkissa ei ole, hyvin tasaisesti lähtee pentukarva pois. Ensikuussa Jetro täyttää vuoden ja viralliset kuvaukset ym tutkimukset tehdään. Jetrolla ei ole ollut mitään ongelmaa, (koputin puuta juuri). Pääasia, että poika on voinut tähän asti loistavasti, kuvaustulokset on sitten kuvaustuloksia. Tottakai, olisin onnellinen, jos Jetrosta mahdollisesti saisi jalostusuroksen, niin tervettä poikaa(koputin taas puuta :) on ollut tähän asti-ainoastaan rokotukset on käyty ottamassa lekurilla. Hienoa olisi saada terve poika jalostukseen.

Tuomari Boo Lundström oli erikseen haetuttanut Jetron vielä luokseen ja esitellyt Jetroa eräälle suomalaiselle ulkomuototuomarille. Tässä on uros hänen mieleen, näyttänyt, esitellyt Jetron hampaat, selkälinjan, rakennetta muutenkin. Lisäksi Jetron käyttäytyminen oli tehnyt suuren vaikutuksen tuomariin. Hienoa Jetro!!!!

Näin se aika rientää. Lordi tuli meille esiteininä Linda koiramme kaveriksi, allergisesta kodista, ts omistajalla puhkesi koira-allergia. Lordin entinen koti sijaitsi hyvin lähellä kotiamme, olimme jo ennen pariskunnan päätöstä luopua Lordista, tutustuneet läheisessä koirapuistossa koiriemme kera. Näin Lordi meille sitten tuli. En voi sanoa, että mitenkään helppo tapaus, tämä Lordi. Samoin, entinen omistaja otti hyvin raskaasti koirasta luopumisen ja hyvin tiiviisti piti yhteyttä Lordiin. Jälkeenpäin ajatellen, järkevintä olisi ollut ensin antaa koiran tutustua täysin rauhassa uuteen kotiinsa-nimittäin Lordille oli tosi rankkaa tavata entisiä omistajia ja useinmiten saattoi tunnin yhteen soittoon haukkua perään, repien ovenkarmeja ja ulkona karata perään. Lopulta Lordi reagoi niin pahasti mahallaan, että sovimme tauosta entisten omistajien vierailussa. Pikkuhiljaa Lordin olo tasoittui ja erittäin hyvin tuli toimeen Linda koiramme kanssa. He olivat kuten aviopari. Myöhemmin myös entisen omistajan vierailujen jälkeen, Lordi rauhoittui, toki muistaa, vieläkin entisen omistajansa ja mahdoton haukkuminen alkaa mutta se loppuu kuitenkin pian.  Koiralla on hyvä muisti:)

Mukavia vuosia on Lordin kanssa vietelty mutta erittäin surullinen tapaus sattui Lordille, kun Linda jouduttiin äkillisesti lopettamaan. Muistan, kun tulimme tältä ikävältä reissulta, kävin sohvalle köllöttämään, surun murtamana, Lordi hyppäsi viereeni, painoi päänsä kaulalleni ja alkoi nyyhkyttämään. Hoidin siinä Lordia ja lohdutin, tajusin tuolloin, että Lordi suree sydämensä pohjasta Lindaa. Lindahan oireili sairauttaan jo aiemmin, sitä emme selkeästi huomanneet, vasta jälkeenpäin. Ainoa oire oli se, että Lordi alkoi pikkuhiljaa menettämään karvapeitettään ja viikon Lindan poismenon jälkeen-turkki lähti juurineen pois. Toki turkkia jäi sinne tänne tupsauksia mutta hyvin dramaattinen muutos aiempaan. Olen päätellyt, että Lindan sairaus aiheutti stressiä Lordissa, aiheuttaen SA-sairauden puhkeamisen(suht yleinen sairaus esim. Akitoilla) ja lopulta pahenemisen. Olen kuullut, että toisinaan, koirilla,kuten meillä Lordi ja Linda, ns. aviopari-toisen sairastuminen näkyy toisessa, olisko tässä tapauksessa ollut alkukantaisen koiran kyky piilotella sairauttaan mutta Lordia stressasi tilanne ja sairastui sitten itse vielä kaikenpäälle. Mene ja tiedä, jokatapauksessa viime vuosi on ollut Lordille muutosten aikaa. Aika masentunut oli Lindan poismenon jälkeen mutta piristyi, kun Jetro saapui taloon :) Voin sanoa, että heräsi eloon uudestaan. Myös kesäiset pennut antoivat Lordille iloa ja kerkesipä Lordi saada yhden jäniksenkin saalistettua, lie halusi pennuille hankkia ruokaa. Kaikenkaikkiaan, mukavaa öllöttelyä Lordilla tämä elämä. Kesällä usen vakiopaikka on terassin pöytä(näkee kauas)-hieman hirvitti, nimittäin joskus hyppää pöydältä aidan yli alas, pudotusta on melkoisesti mutta ei tunnu missään. Hyväkuntoinen poika ja kova lenkkeilemään. Niin, ja pientä sutinaa on ollut Lilon kanssa, tykkää nukkua Lilon kanssa päikkäreitä ulkona.

Minulla on tunne, että Lordilla on monta hyvää vuotta edessä, sen verran reipasta tuo meno on ollut, joskus tuntuu, että voisi joskus hieman rauhoittuakin:) Tällä hetkellä Lordi makaa sohvalla vakiopaikallaan, lämmittää jalkojani. Paljon iloa tämä koira on elämään tuonut ja hieman jännitystäkin, aiemmin karkaili kovasti ja onpahan poika poliisienkin kyydissä kerran piipahtanut. Semmoinen poika tämä  Lordi alias Tatam Histan Henttu :)