Lappeenrannannäyttely on takanapäin =) kovin pitkä oli ajomatka meillä-lähdimme matkaan Leilan, Lucian ja Jetron kanssa, pitkänäperjantaina. Onneksi kaikki koirat on hyviä matkustajia, matkapahoinvointia tms. ei ollut kellään.Kova liikenne oli, ajoimme Jyväskylän kautta, pakollinen pysähdys Hirvaskankaalla ja viiden, kuuden maissa olimme perillä, kylpylähotelli Imatran Valtionhotellissa. Oli muutes todella upea hotelli ja huonekkin meillä oli aika isohko, kylpyammekkin huoneesta löytyi. Illalla lenkitysten jälkeen tapasimme myös Horation, viimekesän pennuista. Horatio oli myös omistajineen samassa hotellissa, kerrosta alempana. Horatiosta oli kasvanut todella salskea nuorimies =) Mahtava turkin väri ja erityisesti luonne mukavan juro mutta silti ystävällinen. 

Ilta menikin sitten koiria harjatessa ja föönatessa-varsinkin Jetron turkki aiheutti pientä paniikkia-kunnon mix pentukarvaa ja aikuisturkkia. 

Näyttelyaamuna meillä ei ollut mitään kiirettä. Kehä alkoi vasta puoli yhden maissa joten aamupalalla kerkesimme vaihtaa kuulumiset rauhassa Horation omistajien, Heidin ja Jamin kanssa. Viimehetken kehäsuunnittelut ja jännäämiset. Saatoimpa itse jopa syödä aamupalaa, jännityksestä huolimatta.

Saavuttuamme näyttelyalueella-heti silmään pisti valtava autojen määrä-parkkipaikka oli iso mutta laskin, että melkoisen kaus auton joutuu jättämään. Liikenteenneuvojilta mies huomasi kysyä, että liekö on lähempänä autopaikkoja? Ja siellähän oli-VIP pysäköinti mikä maksaa 10€. No tottahan toki sellaisesta maksaa, pääsimme ihan hallin eteen. Olimme siis oikein VIP-näyttelyynasettajia :)

Kova tungos oli hallissa ja koirat riuhtoi joka suuntaan-korvat oli jääneet ilmeisesti hotellille, varsinkin Leila käyttäytyi niin kakaramaisesti, mitä ei yleensä tee. Jotenkuten pääsin koirien kanssa kehänlähelle, mies toi Jetron perässä.  Häkkipaikan löysimme, onneksi kevythäkki oli mukana, nimittäin Jetrohan pölläytti aikamoisesti Horatiota kehänlaidalla. Onneksi poskivilloista mutta selvästi Jetro ei hyväksy omanrotunsa uroksia, jos haaremi on mukana. Selitä sitten siinä koiralle, että tuo toinen koira on Leilan pentu, eikä sulhasehdokas. Noh, onneksi ei mitään Horatiolle tullut mutta Jetro ja mieheni ajoin kauemmaksi, lähelle ei ole tulemista-pidä omaa leiriä muualla. 

Näyttelyyn tuli myös Luca, Petra omistajan kanssa, pikkuvelikin oli päässyt mukaan ja ihana nähdä, kuinka innostunut poika on Lucasta ja ylipäätään koirista. Taitaapi olla tuleva koiraharrastaja kasvamassa. Myös sanoinkuvallisesti"vanha" chow chow ystävä Heidi tule tervehtimään meitä pikkutyttönsä Vilman kanssa. Mukava oli nähdä pitkästä aikaa.! Meillähän on Heidin kanssa koirat sisaruksia-minulla Lilo ja Heidillä Romeo-samasta pentueesta. 

Kehä alkoi junnu-uroksilla ja Horatio-sekä Luca pyörähtelivät kehässä. Hampaiden katsominen ei oikein sujunut tälläkertaa ja se on varsin tyypillistä junnuiässä-temppuilu. Mutta asiaahan ei auttanut tuomarin ehkä sivusta seurattuna-tyly ja karkea lähestymistapa, Harmi, että sattui näin poikien alkutaipaleella karkeampi tuomari. Horatio sai Eh n ja Luca H n. Hyvä arvostelu kuitenkin ja hieno aloitus, ottaen huomioon iän-vielä keskenkasvuisia poikia, miehisyyttä tulee sitten päälle vuoden. Kummallakin pojalla oli hyvät liikkeet, ottipa Horatio koppotikoppoti askeleenkin kehässä mutta hyvin sujuvaa ja kaunista. Luca on malliltaan kyllä niin neliö, kompakti, hienonmallinen uros, että voimme odottaa näyttelyrintamalla menestystä, mikäli näyttelyt kiinnostaa tulevaisuudessa.

Jetro poika meni kehässä hyvin, kuten yleensä aina,-hampaatkin antoi katsoa, vaikka tuomari ei niitä oikein uskaltanut ensin katsoa, Jetro sai Erin ja Sa kin huudettiin mutta jostain syystä tuomari ajoi pois sitten jatkokehästä. Ilmeisesti joko muutti mieltään tai sitten kehäsihteerillä tuli virhe. Ihmettelen kyllä-sen verran kuuluvalla äänellä laput nostettiin ilmaan,Sa ja Eri, että tuomari ei siinä vaiheessa asiaa korjannut.  Mutta-tuomari on tuomari-halutessaan voi laittaa vaikka hyppimään yhdellä jalalla kehässä, tai tanssimaan ripaskaa koiran kanssa-jos sitä haluaa.

Onneksi nartut tulevat urosten jälkeen. Kerkesin hyvin seurata tuomarin kehonkieltä-hyvin tiukka ja jännittynyt mies. Lucian kanssa menimme kehään toisen junnunartun kanssa, ensin kierros ympäri, se meni hyvin, tosin litsaantuneet makkarat lattialla kiinnostivat kovin Luciaa. Tuomarin lähestyessä hyvin varovaisesti hammaspisteelle, koppasin Lucian tiukasti kainaloon ja sanoin tuomarille tangeroyoda-englannilla-että on kiltti tyttö ja antaa katsoa hampaat. Lucia ei pyrisitellyt ollenkaan ja jee-hampaat katsottiin =) Tutkiminen sujui hyvin myös. Eh Juk 1 tuli Lucialle ja erittäin onnellinen olen tuloksesta-reipas tyttö, kauhulla odotin, että tutkimisesta ei tule mitään mutta harjoitus kyllä kannatti! Edelleenkin aiomme käydä Oulun koirakerhon näyttelyharkoissa.

Seuraavana astelin Leilan kassa kehään. Ensitöikseen tuomari tuli kättelemään minua ja sanoi"What is this" ? Levitteli käsiään ja puisteli päätään. Ilmeisesti toin eteen hänen mielestään ulkomuodoltaan epämiellyttävän näköisen koiran.Kyse oli karvanpituudesta. Leilalla on aina ollut siisti, sanoisinko-ei mikää puf pöyhöturkki mutta siisti-harjasta ja hännästä pitempi-rungoltaa lyhyt. erittäin helppohoitoinen ja kaunis karvapeite, toki karvanlähtöaikoina ei kovin edustava. Tuomari teki arvion ja antoi T, excellenttiä arviossa oli paljonkin mutta perusteli vielä suullisesti miksi näin teki arvion suhteen. Hänen mielestään turkki ei ollut rotumääritelmän mukainen.Ehkä hieman rumastikkin asian sanoi mutta hän on tuomari ja oikeus ilmaista itseään vaikka röyhtäilemällä. Tottahan tympäsi oikeastaan aikapaljonkin mutta oikeastaan ymmärrän tuomaria vallan hyvin. Kun itse olin 7vuotias-minulla oli Chow Chowsta tietynlainen kuva , se perustui siihen, mitä eläin, ym koirakirjoista näin ja siellähän likipitäen aina oli kuva todella paksuturkkisesta koirasta, kuonoa ei juuri, pienet, ehkä silmiä muistuttavat tihrut näkyvissä, karvaa niin paljon, että hurjan upealtahan ne kuvat näytti, 7 vuotiaan tytön silmin. Mutta-mitä nykyään näkee choweja-ehkä on palattu taaksepäin ja varsinkin puhdaskasvosia Choweja on paljon, ainakin täällä suomessa. Karvanpituus-Leilalla on lyhyehkö mutta kyllä pitkäkarvaisen kriteerit täyttyy. Hotspottiongelmaa ei ole tytöllä ollut koskaan. Uskoakseni tuomarin kotimaassa suositaan hieman liioiteltuakin Chow Chowta, ehkä tuomari on jäänyt sille asteelle , mitä minä oli joskus 7vuotiaana. Jos minulle olisi tuotu tuolloin Leilan näköinen Chow Chow(vanhemmiltani kinusin Chowia)-vieläpä kermanvärinen, olisin purskahtanut itkuun, että ei tuo ole mikään Chow Chow  ;) Toivoisin ulkolaisilta tuomareilta hieman enemmän rotutuntemusta ja kenties koulutusta, mikäli kyseessä on rotu, mitä arvostelee harvemmin. Sinänsä hyvän ja reilun arvion Leila sain-erityisesti excellenttiä oli rakenne, luonne. 

Mukava sukukokous sai Imatralla vielä mahtavan päätöksen-nimittäin Max poika tuli tapaamaan koko poppoota parkkialueelle. Max oli kyllä heti hamuamassa Leilaa mahan alta-ilmeisesti muisti, että evästä sai sieltä joskus. Horation kanssa painivat lätäköissä-Leila oli hyvin vaivaantuneen oloinen, että onko tämä ihan sallittua-sotkea turkki!!Max oli kasvanut kyllä jykeväksi pojaksi ja mukava luonne lämmitti mieltäni. Kaikenkaikkiaan-hienoja poikia on Wagner ja Leila saaneet aikaan. 

Kotimatka sujui hyvin, ajoimme Maxin isännän suosituksesta Kuopion kautta ja liikenne oli vähäisempää, mitä menomatkalla Jyväskylän kautta. Kotosalla olimme perillä 22 jälkeen ja vastassa Emma mummo-jolla oli ollut todella kova ikävä. Seuraavana päivänä-Lucia oli liimaantuneena mummon kylkeen, ikävä taisi olla molemmin puoleinen.

Kevät on vihdoin täällä, Leila kävi aamulla hammaskivenpoistossa, levähtelee keittiönpöydän alla ja muut vekarat nauttivat auringosta terassilla. Kohta lähden ulos siivoamaan, okei kakat takapihalta ja mutta muutenkin näyttäisi, että kevätsiivous saa alkaa =)

Leila omassa hienossa turkissaan Chowien erikoisnäyttelyssä 2014

Pikkuhiljaa talvi väistyy ja kevätaurinko pilkottelee pilvien takaa. Viime viikolla täällä pohjoisessa oli hiihtolomaviikko, tosin hyvin pilvistä ja harmaata  sää oli mutta eihän se lomalaisia haitannut. Itse pidin tiistain ja perjantain vapaata, pientä reissua lähimaastoon vapaapäivinä.  Kävimme tiistaina vanhempieni luona kyläilemässä, Lordi pääsi mukaan autoreissuun. Lordihan nauttii autoilusta ja kyläilemisestä .Perillä mummolassa Lordia lellittiin mummon toimesta-piparkakkua, kissanruokaa, makkaraa...kyllä oli tyytyväinen poika. Paluumatkan päätin ajaa pohjoispuolta takaisin Ouluun-hieman erilaiset maisemat, koko matkan Lordi tuijotti auton takaikkunasta ulos ja nautti maisemista. Lordilla on ollut nyt hyvä vaihe sairautensa, SA :n suhteen, ei tulehduksia, paino on noussut jo lähes normaaliin painoonsa ja lenkkeilee reippaasti. Nyt, kun aurinkokin lämmittää-Lordi nauttii kevätpäivistä ulkona Lilon kanssa. Meillä on koko piha aidattu ja autotallissa on oma huone minne koirat pääsee halutessaan päiväunille. Lisäksi pihalla on kaksi koirille tehtyä katosta. Yleensä koirat makoilevat terassilla tai sitten ihan hangella. Joskus ihmetyttää-että miksi ei voi mennä suojaan, jos lunta tupruttaa-mutta mieluisin paikka on käärityä kerälle lumihankeen. Jetron kohdalla ongelmana on se, että herraa ei saa millään sisälle. Kaikki huijaukset Jetro on jo huomannut, varsinkin pakkasilla usko alkoi jo loppua pojan sisään saamiseksi. Vaikka Jetrolla jääpuikkoja roikkui silmien ympäriltä-ei millään sisälle.  Iltalenkin jälkeen, paras liike on tuoda Jetro suoraan sisälle ja ei enää ulos mutta poika näyttää kärsivältä, aivankuin läkähtyisi sisälle. no, klo 23 maissa yleensä poika saadaan jollain konstilla sisälle.  Ja nyt Jetro on saanut Lucian ulkoilukaverikseen. Lucia on helpompi houkutella(vielä)sisälle-makupalalla. Mutta jossainvaiheessa tämä konsti ei enää tehoakkaan =)Nythän se on vaan hyvä, että ulkona viihtyvät, pahimmat pakkaset on ohi ja kauniita kevätilmoja. Kesällä päänvaivaa tuottaa ukkoset. Jetroa lukuunottamatta-kaikki haluavat jylinän tullessa sisälle mutta viimekesänä, suht raju ukkonen yllätti-Jetro haukkui keskellä pihaa kuono taivasta kohti-ei mitään pelkoa ukkosta kohtaan.   Leila ja Emma nauttivat olostaan sisällä. Yleensä kerääntyvät radion läheisyyteen ja nauttivat. Emma varsinkin nukahtaa viidessä sekunnissa ja turina alkaa. Pääsääntöinen lepopaikka Emmalla on soffa. 

Kuvassa Tatam Kevätesikko "Linda" n. 7kk

Nyt Leijonaharjat jännittää Espooseen syntyviä pentuja. Selma mammalla alkaa kohta olla tukalat olot, ei montaa viikkoa h-hetkeen. Tsemppiä Pirettalle ja Jarnolle, jännittävät viikot on edessä !! Pääsiäisen jälkeen uusia leijonaharjoja saamme sitten ihmetellä ja ihastella =)

Pääsiäisenä kurvaamme Lappeenrannan kv hen-mukaan lähtee Leila, Jetro ja lucia. Saas nähdä miten onnistumme kolmen koiran kanssa toimimaan. Onneksi perillä on apuna chow chow tuttumme Heidi-joka lupasi auttaa, mikäli apua tarvitsemme. Mutta mukava nähdä perillä muita leijonaharjoja-Lucaa ja Horatiota. 

Olipas mukava irtiotto arkeen, olimme viime viikonloppuna Tuusniemen näyttelyssä. Maisemat vaihtui mukavasti-komeat maisemat Kuopion seudulla. Olimme yötä Kuopiossa, Isovalkeinen-nimisessä hotellissa. Hotellissa huoneet olivat rivitalossa ja siten helppo kulkea koirien kanssa lenkillä.Tämä hotelli täytyy muistaa, jos Kuopiossa koirien kanssa majoitusta tarvitsee... Ajomatka Kuopioon sujui hyvin, yhden pysähdyksen taktiikalla, mukanahan meillä oli Leila ja Lucia. Lucia viihtyy hyvin autossa, ei mitään matkapahoinvointeja , ei myöskään Leilalla. Todella helppoja matkaseuralaisia. Ajomatkana varsin sopiva, kohtuuajassa kerkesimme Hertan kanssa vielä ostostelemaan.. Kotiin jäi Jetro ja Emma-poikamme Santerin hoitoon ja koirahoitolaan Ouluneläinkotiin menivät Lilo ja Lordi. Todella hyvä hoitopaikka ja koirat tykkää. Hyvää vaihtelua "vanhuksille" ja aina virtaa täynnä ovat kotiin tullessa.

Hyvän aamupalan jälkeen sunnuntaina suuntasimme kohti Tuusniemen taimitarhaa  . Todella hyvin järjestetty-avarat tilat, kasvihuoneet toimivat näyttelypaikkana ja sopivasti kehiä tarhassa, ei liian ahdasta. Olipa vielä penkkejäkin seinänvierustoilla. Sisällä sopivaa-+12 noin, takin sai heittää pois. Näyttelyyn tuli myös Leilan kesänpentu-Leijonaharjan Bluetongue Columbo alias Luca. Todella komea poika. Leila tunnisti pentunsa ja aika pian käänsi selkänsä Lucalle, ei halunnut hyysätä enää. Lucia suorastaan ahdisteli Lucaa, leikkiminen olisi ollut kivaa mutta lähestyvä kehä rajoitti remuamista. 

Lucalla meni hyvin kehässä-todella hyvin esiintyi. Lucia esiintyi hyvin mutta hampaiden tutkiminen  hieman vieroksutti tyttöä-pidin hyvin otteessa ja saihan tuomari-Maija Mäkinen tutkittua hampaatkin, katsoipa peräti kitalaenpigmentin. Hyvin meni Lucialla ja mahtavat arvostelut-ainut mistä" tuomari moitti"-tarvitsee hieman käsittelyharjoituksia. Lucasta tuli Rop-pentu ja Luciasta Vsp pentu-pokaalit haimmekin sitten yhdessä toimistolta. Komeat pokaalit sai kumpikin sisarus! Leila oli myös erittäin kauniisti kehässä-loistavat arvostelut mutta tällä kertaa Eh. Pitkään tuomari mietti ja enpäs muista yhtä monta kierrosta koiran kanssa kiertäneni kehässä-ainakin neljä kierrosta. Eiköhän se viimeinen serti napsahda tässä jossainvaiheessa-ainakin yksi näyttely ennen kesää Leilalla edessä.

Kotimatka sujui hyvin, hieman huoletti kotiin meno-nimittäin Santeri poika soitteli aamulla, että Jetro parka oli ripuloinut aika lahjakkaasti kotihoidonhuoneeseen, sekä yhteen makuuhuoneeseen. Että sotkua oli piisannut. Santeri oli kuitenkin tolkusti siivonnut(16 vuotiaalle pojalle mukavaa hommaa :O ) Kotiintullessa-ensimmäisenä laitoin hanskat kouraan(ihmeen paljon tavaraa Jetrolla riitti) ja armoton jynssääminen alkoi....tulipahan siivottua kunnolla. Jetro oli muutaman päivän vaisu-paastosi mutta vettä joi-ilmeisesti joki vatsapöpö jylläsi, onneksi ei kellään muulla ole ollut mitään oireita. Jotenkin jos viidelle koiralle mahatauti tulisi-olisi se ehkä painajaista. Mutta-onneksi ei muilla koirilla mitään oireita ole ollut ja Jetrokin on oma reipas itsensä. 

Pakkasia on riittänyt reilusta -30 suojakeleihin. Nyt alkaa talvi selvästi taittumaan ja auringonpaistettakin on luvattu. Tasaisen tylsää on ollut tammi ja helmikuu-koirien kannalta-välillä on ollut hurjat pääkallokelit, että lenkit on jääneet vähälle välillä, onneksi nyt alkaa olla kelit kohdillaan =) Lisäksi mahtava flunssakausi valtasi talon ja itse olin kyllä melkoisessa flunssassa-ei kertakaikkiaan jaksanut oikein mitään. Nyt alkaa helpottaa.

Jokunen viikko sitten, saimme tänne Ouluun vieraita etelän konttuurista-Piretta oli Hilman ja Selman kanssa kyläilemässä. Uutisissa onkin kerrottu syy-Selma astuttettiin tällä kyläilyreissulla. Hilma oli meillä hoidossa sillävälin, kun Selma kävi tapaamassa poikakaveriaan. Emma, Hilman emo oli ensimmäisinä vierailupäivinä onnellinen, tunsi/muisti Hilman mutta kun näitä vierailuja oli useampi-viimeisenä vierailupäivänä Emma osoitti hyvin selvästi- nyt menet kotiin, tänne et jää ;) Luuli ilmeisesti, että Hilma aikoo jäädä emon helmoihin pyörimään. Noh, olisihan se Hilma mennyt täällä joukon jatkona mutta koti Espooseen lähti takaisin ja ei jäänyt "äiti itkemään". :) Nyt jännitetään, josko pentuja sitten syntyisi Selmalle. 

Muutaman viikon päästä, olemme lähdössä Tuusniemen näyttelyyn-ilmoitin sinne Lucian, sekä Leilan. Katsotaan nyt miten menee-Lucia on vielä pentusarjassa. Tuusniemen jälkeen päätän, ilmoitanko tytöt myös Lappeenrantaan. Mutta mukava lomanen on tulossa-olemme hotellissa tottakait yötä, kivaa maisemanvaihtoa. Itseasiassa-en ole aiemmin Tuusniemellä käynytkään. Matkailua siis tämä harrastus. Loppukeväästä-pääsisäisen tienoilla on Lappeenrannan KV, sinne olemme näillä näkymin menossa isommalla porukalla. Jos mahdumme kaikki autoon :) 

Kuvassa Emma on meille juuri saapunut ja Linda sanoo, että "katsos täällä on uusi kaveri". Emmalla oli hihna ja valjaat ulkona alkupäivinä, oli nimittäin melkoinen työmaa saada neiti aina sisälle. Hyvin epäileväinen oli meille tullessaan, arka ja melkein meinasimme luovuttaa mutta onneksi ei. Aikaa meni mutta kannatti. Nyt Emma on talon kuningatar.

Edellisen viikon perjantaina, Lordihan kävi repeytyneen kynnen takia lekurissa. Käpälä parantui viikossa hyvin mutta seuraavan viikon perjantaiaamuna, huomasin Lordin niskassa nyrkin kokoisen patin. Mitenkään kipeältä se ei vaikuttanut, kyselin Rouva Googlelta mistä tuommoinen iso patti voisi johtua ja tottahan toki-huolestuttavalta alkoi vaikuttaa. Varasin ajan-taas kerran-perjantai illalle lekuriin..tällä kertaa saimme ajan Lordille tuttuun paikkaan, Oulun eläinklinikalle. Huolestunein mielin lähdin töihin ja koko päivän mielessäni pyöri Lordi-onko kyse esim. Lymfoomasta, miten voi hoitaa, mikäli kyse on tästä ja lohduton olo tuli. Saapuessani töistä-Lordin patti oli edelleen jatkanut kasvuaan. Vointi Lordilla oli ulkoisesti hyvä-viikolla lenkkeilikin reippaasti ja ruokakin maistui aivan normaalisti, iloksemme huomasimme myös, että painokin on nousussa. 

Reippaasti Lordi lekuriin lähti-hyppäsi takakonttiin ja yllätys yllätys-perillä ryntäsi suoraan eläinlääkäriin, yleensä on ollut oma hommansa saada koira sinne sisälle-nimittäin tunnetusti jalat jumittaa ennen ulko-ovea...noh, avasin heti Lordille oven klinikalle, Lordi pyörähti vastaanottotiskin edessä, tervehti tiskin takana olevia hoitajia...hieman alkoi huvittaa tilanne, koska eihän tämmöistä aiemmin ole sattunut, että mielellään lekuriin menee. Käytin Lordia vielä ulkona kuitenkin lirulla, sen verran aikaisin olimme paikalla ja saimme hetken odotella vuoroa. Syy, miksi Lordi niin innokkaasti eläinlääkäriin halusi-helpotusta olotilaansa, oli se, että iso patti niskassa oli paise. Ja minkälainen paise...täytyy sanoa, että, kun eläinlääkäri teki Lordin rauhoituksen jälkeeen viillon pattiin, alkoi minua sen verran heikottamaan, että katsoin parhaakseni lähteä lähellä olevaan markettiin. Sanotaanko näin, että tavaraa tuli ;)  Jarmo jäi Lordin kaveriksi eläinlääkäriin ja samalla sai hoito-ohjeet patin hoitoon...Operaation jälkeen, Lordi heräsi pienestä unestaan ja selvästi olo oli helpottunut. Antibioottikuuri edelleen jatkuu ja kotona paiseen tyhjennystä viikon ajan. Lauantaina patti oli kasvanut suht isoksi ja sitkeästi-vaikkakin pahaa teki-saimme hoidettua Lordin. Todella hyvin Lordi antaa hoitaa, ei ollenkaan vastaan laita-selvästi tietää-että helpottaa. Tänä aamuna, maanantaina-patista ei enää mitään tullut, eli alamme olla voiton puolella.

Ihmetyttää, että miten tämmöinen iso paise voi kehittyä, siis todellakin iso paise-en keksi muuta selitystä, kuin se, että Lordille on niskaan laitettu piikki, rokotus, heräte...olisiko mennyt jokin bakteeri syvälle ihoon ja alkanut sisällepäin kehittää paisetta, en osaa sanoa, kuinka nopeasti tämmöiset kehittyy, ehkä se on Lordin ihon alla muhinut pitempäänkin-koska niin levotonta käytös oli joulun tienoilla. Nyt poika on rauhallisempi. kun kyseessä on alkukantainen rotu-ihan hevillä kipua ei näytetä-Lordin kohdalla kivun täytyi olla todella kova-siltikin-levottomuutta lukuunottamatta-ei mitään ruokahaluttomuutta tms-mitä voisi olettaa, kovissa kivuissa. Noh, nyt on kaikki hyvin. Nämä on tämmöisiä-ei rodulle tyypillisiä sairauksia-tulipahan nyt paiseenhoito opittua, jos vielä sattuu joskus vastaan, ei ole vierasta puuhaa =)

Tässä Leila n. 4kk. Kermapeppu :)