Blogi

Pennut kotona

26.11.2017 16:10

Muutama viikko on vierähtänyt pentujen kotiinlähdöstä tässäpä porukka vielä kuvattuna n. 7-8 vkon ikäisinä. Täytyy sanoa, että olipas tämä mahtava jengi k-leikit olivat aika rajujakin poikapoppoolla mutta niinhän se pitääkin olla :) Hieno poikaporukka!! Olemme erittäin ylpeitä ja kiitollisia Lucian ja Jetron pentueesta.

 

Leijonaharjan Eye of The Lion lähti komeasti ja rohkeasti lentsikalla kohti omaa kotiaan ja asustelee Helsingissä. Rohkeasti on jo käynyt ratikka-ajelulla ja on ollut hyvin reipas poika. 

Leijonaharjan Eye Of the Tiger lähti reippaasti jo 7viikon ikäisenä omaan kotiin-sain kunnian viedä pojan puolimatkaan-mistä omistajat sitten hakivat pojan kotiin. Tottelee nykyään nimeä Hemmo :) Kaunis pentu

Leijonaharjan Eye Of the Jaguar asustelee Rovaniemellä. Onneksi saimme ennen pojan kotiinlähtöä lunta ja kovaakin pakkasta, poika kerkesi tottua pohjoisen ilmastoon :) 

Leijonaharjan Eye Of the Eagle, Karu pääsi vanhemman chowi herran kaveriksi ja löytyypä kotoa vielä Maine Coon rotuinen kissakin, jonka kanssa Karulla on ollut hyvät leikit :)

Leijonaharjan Eye Of The Leopard pääsi omaan kotiin pääkaupunkiseudulle ja erittäin hienosti on kotiutunut. Tämä vilkkaan ja iloisen pienen chowin seurana on kotona koululainen-varmasti on ollut mieluinen joululahja ennakkoon :)

 

Pennut 7viikkoa =)!

07.11.2017 10:18

Kaksi pennuista pääsi jo omaan kotiin-Eye of the Tiger, sekä Eye of the Lion. Viikonloppuna kotiin pääsevät Eagle, sekä Jaguar. Leopard odottelee vielä omaa kotiaan- uskoisin, että sopiva koti pojalle löytyy. Mitään kiirettä en tietenkään pidä ja valitsen mahdollisimman epäedullisia kuvia pojasta kotisivuille-jotta häntä ei kukaan huolisi. On sen verran raamikas kaveri. Lucia on kiitettävin arvosanoin selviytynyt urakastaan, kaikki pojat ovat kasvaneet reippaiksi, sosiaalisiksi ja ovat kyllä ihan syntymästään asti olleet todella elinvoimaisia ja ei mitään takapakkia kenenkään kohdalla ole tullut. Odotan tietysti hyvää terveyttä kaikille pennuille, kummatkin vanhemmat ovat olleet täysin terveitä tähän asti-toki pieniä haavereita on tullut, kuten Jetrolla etujalan vääntyminen kuraralliin-mutta ei edes yhtä korvatulehdusta, ei hotspotin hotspottia. Nyt täytyy tietysti koputtaa puuta, onneksi vanha piironki on tässä tietokoneen vieressä...no niin kolmesti koputettu. Mutta toivon pennuille hyvää terveyttä. 

Helinällä on ollut hieman sopeutumisvaikeuksia, johtuen pennuista--nimittäin on haastanut riitaa -varsinkin Emma mummon kanssa. Koska tiedän Emman olevan tuohon ikään jo hyvin viisas-luotan Emman arvostelukykyyn ja malttiin. Eilen Helinä tosissaan riitaantui Emmalle-melkoinen kahakka-päästin tytöt ulos ja jostain se sitten alkoi. Kylmän rauhallisesti laitoin oven kiinni ja kuuntelin oven takana yltyykö vai laantuuko. Emma otti tilanteen haltuun ja tilanne meni ohi nopeasti-ei pipejä kenelläkään ja nyt on ollut rauhallista. Helinä oli hyvin nolona tilanteen jälkeen ja aivan oikein-mummojen potkija suorastaan mutta kyllä ne mummotkin antaa takaisin.

Iloisia pentu-uutisia saimme Kennel Topolinosta-nimittäin Leijonaharjan Brilliant Skywalkerista tuli isä!! ja neljä hienoa chowia syntyi-kaksi kermapoikaa, punainen tyttö ja punainen uros. Paljon Onnea Titon omistajille-Millalle ja Valtterille. Leilasta tuli tuplamummo-Emmasta tuli tupla isomummon-Luciasta tuli täti jne jne. :D Näin se suku jatkuu. 

 

Tässäpä Leijonaharjan Brilliant Skywalker-Tito, kuvaaja Essi Partanen.

 

Ja sitten palaamme tähän kodinetsijään-Eye of the Leopardiin. Kotia vielä etsii-pentutarkastauksessa kaikki oli ok, ikää tällä hetkellä 7viikkoa ja risat. On erittäin ilkeä, touhukas, reipas, rohkea, seurallinen..mitäpä tämän ikäisestä pennusta voi muuta sanoa. piimä maistuu ja oikeastaan kaikki-pissa-alustasta tuolinjalkoihin. Toivon tulevalta kodilta kiinnostusta näyttelyihin. 

Leijonaharjan Eye Of The Leopard

 

 

 

Lumi tuli maahan =)!

29.10.2017 18:40

Pienet Leijonaharjat 5vkoa =)!

22.10.2017 17:46

Näin se aika vaan menee rytinällä eteenpäin ja pentujen syntymästä on jo viisi viikkoa. Lucia on suoriutunut erinomaisesti pentujen hoidosta, olen itse töissä ja eipä ole mitään ongelmaa siinä ollut, aamulla aikaisin annan pennuille kiinteää ruokaa, seurustelemme ja huoletta voi lähteä töihin, edelleen Lucia imettää pentuja ja ruokapuoli on hyvin hoidossa pennuilla. Yleensä, kun tulen kotiin neljän jälkeen, pennut ovat sikiunessa. 

Tänään ulkoilimme porukalla ja pennut pääsivät isolle pihalle juoksentelemaan ja tutkimaan. Pentukehässä on todella tylsää, onneksi on hyvä takapiha missä voi tuvallisesti temmeltää ja leikkiä. Olemme saaneet jo lunta tänne Ouluun, perjantaina suorastaan pyrytti lunta, tosin se suli pian pois. Nyt viikonloppuna on ollut mukavan kirkkaita ja kuulaita syyspäiviä. 

Jetro

25.09.2017 11:37

Jetrosta tuli jälleen isä-peräti viiden chow chow pojan ylpeä isä :) Voitte arvata minkälainen fiilis tuoreella isällä on-aika hurjakuuloista on puhiseminen ja haukkuminen ulkona terassilla-ei ole emällä huolen häivää imettäessään pentuja. Myöhemmin laittelen tässä kuvia pentueesta-kohtapuoliin silmät aukeaa pikkupojilla. 

Jetrolle sattui hyvin ikävä onnettomuus heti erikoisnäyttelyn jälkeisenä aamuna-nimittäin loukkasi etujalkansa. Löysin Jetron terassilta makaamasta, en ollenkaan ollut huomannut mitään erikoista aiemmin-siivoilin erkkarireissulla lainassa ollutta matkailuautoa ja kaikki koirat levähtelivät ja Jetro tapansa mukaan terassilla. Voi sitä ulinaa-mikä pojasta pääsi, kun ääneni kuuli-jotenkin sisälle könysi ja lysähti olohuoneen lattialle valittaen. Sen jälkeen vaan makasi tuskissaan. Yritimme mieheni kanssa saada Jetroa jalkeilleen mutta tuloksetta. Päivystykseen soittelimme useaan otteeseen ja alkoi näyttää niin toivottamalle Jetron tila, että ehdotin-josko tulisivat paikanpäälle katsomaan-niin hankala oli saada iso raskas koira kannettua autoon-kun ei ollut aivan varmaa missä oli syy. Hälytimme naapurin sairaanhoitaja Teemun kaveriksi-hieman siinä itkeä pillitinkin(nyt hävettää mutta onneksi naapurimme on joutunut auttelemaan meitä kaikenlaisessa kiipelissä vuosien varrella :), koska olin niin huolissani Jetrosta..Saimme kuin saimmekin kolmestaan pojan autoon-vanerilevy-pyyhkeet ja auto ajettiin ihan ulko-oven eteen. Klinikan pihalla olikin vastassa sairaanhoitajat paareineen-kuten kunnon sairaalasarjoissa. Tosimies.  Jetro kuvattiin ja mitään ei löytynyt-kipupaikka oli kyynärnivelessä. Epäillys oli, että nivel olisi käynyt pois paikoiltaan eli paha revähdysvamma. Nivelet, siteet kaikki ok, ei murtumaa. Jetro sai kahdenlaista särkylääkettä kotiin ja pitkän liikkumiskiellon. Syy onnettomaan haaveriin löytyi sitten kodinhoidonhuoneesta-nimittäin kuraritilän nostokahva oli vääntynyt mutkalle, Jetrolla oli jäänyt etutassu siihen ulos juostessa kiinni ja vauhti on ilmeisesti ollut kova. Kyllä harmitti, koska meillä on aina ollut siinä matto-juuri sen takia, että näin ei pääsisi käymään,jostain syytä matto oli ollut tuolloin pois paikoiltaan.

Seuraava viikko-ei ollenkaan särkylääkkeet auttaneet-onneksi Jetro hiffasi hyvin nopeasti, että ei kannata liikkua siten-että toisen jalan varaan laskee kaiken painon-Jetro liikkui takaperin fiksuna poikana. Hassunnäköistä hämähäkkikävelyä mutta järkevää-Chowilla on niin etupainotteinen runko, että Jetronkin kokoinen saattaa viottaa herkästi toisen etujalkansa, jos sen varassa liikkuu. Koska Jetron tila ei kummentunut ollenkaan-etujalka roikkui mukana-jalka kuvattiin uudestaan, toisella kerralla Jetron tutki Ilkka lekuri, joka on erikoistunut ortopediaan. Eihän sieltä mitään edelleenkään löytynyt-onneksemme ja Jetro sai vielä tujummat lääkkeet mukaan. Jotenkin Jetrolla ei Tramalin kaikki variaatiot vaikuta ollenkaan mutta nyt sai vielä vahvempaa ja rinnalle toista mokamaa ja pikkuhiljaa kipu alkoi helpottaa-poikaa pidettiin suorastaan pöllyssä -vaikkakin ei Jetrosta huomannut ulospäin. 

Kohta kaksi kuukautta on mennyt-eilen kävimme pitkällä lenkillä ja luojan kiitos-jalka on hyvä. Testaan nyt jalan kestävyyttä-näyttää, että eilinen lenkki ei ole vaikuttanut jalkaan. Erittäin hyvä hoito revähtymiin-siskoni joka hoitaa maatilaa-toi minulle lehmän utaretulehduksiin käytettävää liminenttiä-ja se auttoi turvotukseen hyvin nopeasti. Tosin tuoksu ei mikään kovin hyvä ollut Jetron mielestä-mutta eipä enää pahakseen pistänyt, kun iltaisin hieroin linimenttiä etujalkaa. Toinen erittäin hyvä aine revähdyksiin-hevosilla käytetään -W-ginger -liniment. 

Jetro on ollut hyvin tärkeänä potilaana-ei ole aiemmin sairastellut niin on oikeastaan nauttinut roolistaan. Huvittavinta on se, että tiiraa lenkille lähtiessä-onko naapurin Teemu tallissa-jo jos on niin pysähtyy heti ja odottelee , että kyselee voinnin-minä sitten päivittelen aikani siinä Jetron jalkaa ja sitten jatketaan lenkkiä :) Sanoinkin naapurille, että Jetro tykkää, että puhutaan tästä haaverista ja ilmeisesti Teemulle kiitollinen, että tuli hätiin haaverin jälkeen :)

 

Tässäpä yksi pikku-Jetro, 1vkon vanha :)

Muutoksen tuulia

11.09.2017 12:44

Pitkästä aikaa on hetki pysähtyä kirjoittelemaan kuulumisia täältä etelän suunnilta. Viimeisimmästä kirjoituksesta on vierähtänyt liia pitkään. Onneksi Niina jaksaa usein kirjoitella blogiin.

 

Viimevuoden loppu ja tämä vuosi on ollutkin suuria muutoksia täynnä. Kuten esillä on ollutkin, jouduimme luopumaan rakkaasta Iisastamme yllättäen. Viime vuosi oli muutoinkin henkilökohtaisessa elämässämme melkoista myllerrystä useiden harmillisten tapahtumien vuoksi ja lopussa vielä Iisan menehtyminen. Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä on ollut nähtävillä, että Iisa jouduttiin lopettamaan synnynnäisen munuaistenkehityshäiriön vuoksi. Minkäänlaisia merkkejä ei ollut nähtävissä ennen 6-7 kuukauden ikää, joten kaikki tapahtui aivan yllättäen. Shokista ja suruprosessista selviäminen vei aikaa ja monenlaisten tunteiden kohtaaminen ja läpikäyminen otti voimille. Vieläkin tuntuu siltä, että tapahtuneesta ei koskaan taida ns. toipua, mutta ikävän ja surun kanssa on vain opittava elämään. Saimme kuitenkin olla Iisan kanssa 7 kuukautta ja se yhteinen matka jää ikuisesti mieleen. Iisa sai elää täyttä elämää ja ehdimme kokea monia asioita, vaikka monta asiaa jäi myös kokematta. Hienoja muistoja Iisasta jäi meille kaikille. Iisaa jäämme kaipaamaan kaikkien läheistemme kanssa.

 

Viime vuosi oli kyllä tosissaan kaikkinensa huono vuosi. Välillä jo melkeinpä odotimme, että mitä kamalaa tulee seuraavaksi ja toisaalta toivoimme, että asioiden täytyy alkaa kääntyä jossain vaiheessa parhain päin. Mielessä oli, että nyt olemme käyneet jo niin pohjan kautta, että suunta ei voi olla enää kuin ylöspäin. Iisan menehtymisen jälkeen selvittelin paljon, että voimmeko enää Selmaa jalostaa. Iisalle tehtiin tietenkin ruumiinavaus, jotta saimme varmistuksen, mistä oli kyse. Olin yhteydessä kahden eri patologin kanssa, Iisaa hoitaneeseen eläinlääkäriin ja myös omaan eläinlääkäriimme sekä Kennelliiton jalostustoimikuntaan. Asiaa pohdittiin myös muiden kokeneiden kasvattajien kanssa. Useaan otteeseen kyseenalaistimme oman toimintamme ja tietenkin sen, että olisimmeko voineet tehdä jotain toisin. Lopputulema oli kuitenkin se, että emme olisi voineet mitään ja Iisa oli mitä todennäköisemmin yksittäinen tapaus. Sen vuoksi Iisan emää, eli Selmaa, ei otettu jalostuksesta pois. Ennen astutusta tutkitutimme Selman ja eläinlääkäri totesi Selman olevan terve kuin pukki. Alku vuodesta jäimme odottelemaan Selman juoksuja ja tällä kertaa varmuuden varalta vaihdoimme urosta. Edellinen pari ei vain sopinut yhteen, vaikka tarkoin koirien yhdistämistä aina mietitäänkin. Tässä sitä törmää siihen, että luonto ne asiat viime kädessä päättää, ei ihminen.

 

Keväällä Selman juoksut alkoivat ja suuntasimme pohjoiseen. Selma sai viettää ”lemmenloman” Oulun päässä ja Selma astutettiin Jetrolla. Melkoinen lemmenpari heistä taisi tullakin. Kesän alussa saimme neljä pientä chowi pentua. Jetrolle ja Selmalle syntyi kaksi pitkäkarvaista poikaa, musta ja punainen, sekä kaksi pitkäkarvaista mustaa tyttöä. Pennut olivat alusta saakka todella reippaita ja vahvoja eikä tällä kertaa onneksi tullut vastaan minkäänlaisia ongelmia. Pojat, Hugo ja Brutus, lähtivät maailmalle, ja tytöt jäivät meille itselle kotiin. Kaksi neitiä, Elsi ja Lempi, ovat meillä joukon jatkeena :) Vilinää siis riittää. Onneksi pojat jäivät melko lähelle meitä, Espooseen ja Lappeenrantaan, joten pääsemme poikia välillä näkemään. Pojat löysivät aivan ihanat ja huolehtivaiset kodit, joten vaikka luopuminen oli tuskaisaa (varsinkin minunlaiselle herkistelijälle), niin saimme antaa pojat hyvillä mielin uusiin koteihin.

 

 

Keväällä myös löysimme vihdoin ja viimein sopivan omakotitalon ja teimme talokaupat. Pentuhuiskeen keskellä muutimme kesällä Pornaisiin. Oman asunnon etsintäprojekti oli ollut meillä jo tovin aikaa, mutta sopivaa ei vain löytynyt. Onneksi tällä kertaa kävi tuuri ja löysimme maaseudun rauhasta ihanan omakotitalon, jossa on iso tontti. Nyt olemme jonkin aikaa Pornaisissa asustaneet ja pikkuhiljaa asettuneet aloilleen. Viimeisimmät viikot ovat kuluneet tavaroiden paikalleen laittamisessa sekä koira-aidan pystyttämisessä. On niin ihana nähdä, kuinka koiramme ovat hyvillään, kun on tilaa ja vapautta temmeltää. Ja onhan arkikin isomman porukan kanssa helpompaa, kun on reilusti tilaa :)

 

Jarno on myös pyörähtänyt Armaksen kanssa kehässä useampaan otteeseen tälle vuodelle ja hurjan hienosti pojilla on yhteistyö sujunut! Armaksellekin on jo tullut mukavasti ikää ja herra alkaa oikein miehistyä :) Me tytöt olemme olleet näyttelytauolla ja olen viimeajat hääräillytkin vain taustajoukoissa. Josko kohta takaisin kehään..

 

 

 

Tässä vielä kuvia D-pennuista:

Leijonaharjan Dearest Hugo Albert "Hugo"

 

Leijonaharjan Dearest Isac Alvar "Brutus"

 

Leijonaharjan Dearest Elsie Ingrid "Elsi" 

 

 Leijonaharjan Dearest Adel Isadora "Lempi"

 

 

Nyt sitten Leijonaharjoissa jäämmekin jännityksellä odottelemaan Oulusta vauva-uutisia..

 

- Piretta

Lucialla odotusta

25.08.2017 23:08

Kävimme tässä taannoin ultrassa ja odottavalla kannalla olemme täällä Leijonaharjoissa :) Tuleva emä on voinut hyvin ja pikkuhiljaa pahoinvointi alkaa helpottamaan-liekkö sitten tyttövoittoinen pentue tulossa..jos merkit pitää paikkansa. Hirvittävä huoli on tietysti siitä, että jotain vastoinkäymistä tapahtuu mutta onneksemme Lucia on erittäin hyvässä kunnossa ja reipas tyttö. Lisäksi koko lauma on selvästi tulevan emon tukena, varsinkin Emma mummo, jonka tassua Lucia niin hartaasti hoiti eilen-aivan kuin Emma olisi opettanut, että näin hoidat sitten vauvoja :)

Kelit on muuttuneet syksyisemmiksi ja aamulla on kylmää. Tänä aamuna starttasin lenkille ensimmäisenä Helinän ja Lucian kanssa-heti alkumetreillä huomasin, että liian vähän vaatetta itsellä ja mukavasti alkoi sataa vettä, kuten saavista. Kengät olivat litimärät, takki, rillit...Noh jatkoimme matkaa sinnikkäästi, kunnes tämä ihana ilmiö-koirantaluttaja tulee edessänpäin vastaa ja pysähtyy koiran kanssa. Noh, meillä koirat yleensä ajattelevat, että jotain on tulijalla mielessä, kun tuollalailla jäädään pysähdyksiin. Helinä alkoi jarruttelemaan ja tarkkailemaan tilannetta, Lucia ei välittänyt. Päättäväisesti kiskoin Helinän ohi-pysähtynyt koira-tottakai-aloitti haukkumisen. Jatkoimme matkaa ja kiersimme vakiolenkkiämme-kunnes kohta-taas sama koira ja omistaja vastassa. Ja pysähtyivät päättäväisesti pyörätien varteen. Tässä vaiheessa Lucialla alkoi mielenkiinto herätä, aloitti haukkumisen, Helinä löi totaalisesti jarrut pohjaan ja itsellä oli vaan mielessä, että äkkiä kotiin-luonto kutsuu minuakin ja töihinkin on kerettävä-vielä muutama lenkitettäväkin. Noh, tilanne ei edennyt yhtään, Helinä pisti maata. Sitten mulla alkoi keittämään ja huudahdin lenkkeilijälle, että "mikä juttu tuo oikein on, että jäädään pyörätien varteen ja ei voida ohittaa, että kun omat koirat ihmeissään. " Tätähän tapahtuu päivittäin lenkillä-että minä kiskon koiria näitten kyylääjäkoirien ohi-yleensä raivokkasti haukkuvien. Koiranomistaja vastaa minulle, että hän kouluttaa koiraa ja kyse on koiran alistamisesta. Kysyn perään, että mistä tämmöinen oppi oikein on. Noh, omistaja vastaa, että on lukenut koirakirjoista. Voi ei, koska olin hieman kärttyinen ja kiireinen ja ehkä stressaantunutkin-aloitin mahdottoman vuodatuksen, että eihän opi koskaan ohittamaan toisia koiria, jos tuollalailla istutetaan ja omasta mielstäni-(ehkä turhan äkäisesti huudahdin)-menkää te nyt ohi että tässä päästään johonkin suuntaan.. Helinä edelleen junttautui ja vielä peräänkin katsoi ulkoilluttajaa pitkään. Mielessäni tupisin kotimatkalla ja mietin sitä, miten jollakin on aikaa jotain psykologistahöttöä opettaa aamulenkillä-itsellä päämääränä se ruskea lämmin möhkäle koirilta. Sitten alkoi harmittaa. Minkälainen remmirähisijä minustakin on tullut. Mietin päivälläkin tilannetta ja, että olikohan tuo nyt ihan oikein minulta ärähtää. Ja vielä omistajalle-jonka koira hyvin nuori. Sen verran hävetti, että päätin illalla suorittaa lenkit ihan toisaalle (että emme kohtaa)ja kun Jetroa ulkoilutin-menimme lähimetsään ja kappas vaan-sama koiranulkoilluttaja siellä oli saman koiran kanssa :) Noh, minähän tervehdin heti ja aloitin hyvin ystävällisesti juttelun ja tovi siinä poristiin ja hyvä mieli jäi. Omistaja sanoi, että heidän pitää ohituksia kyllä alkaa harjoittelemaan kunnolla..olin siinä ihan juu juu. Meillähän  osa ohittaa hyvin lenkillä koirat-Leila vastaantulijoitten  kohdalla päästää pientä nyyhkytystä-aivan kuin ilmoittaisi, että miksi me ei saada edes haistella. Emmahöppänä pelkää tuulipukukansaa, vauhtia lisää-mitä värikkäämpi-sen pelottavampi, Jetro nousee takajaloilleen mutta ei hauku, Helinä istuu, Lucia haukkuu ja kiskoo, Lordi YLEENSÄ ei välitä mitään-Lilo pistää maaten. Että hyvin menee-kaksi  seitsemästä ohittaa hyvin. Ehkä voisi kokeilla tuota istuttamista ;)

Mutta nyt nukkumaan, aamulla lenkitellään taas koiria ja ehkä kiskotaan hieman.

Niina

<< 1 | 2 | 3 | 4 | 5 >>